Pieni hetki, ladataan sisältöä

Skrollaa tai vieritä alaspäin

Tämä on Svínafellsjökullin jäätikkö Islannin itäosassa, valtavan Vatnajökull-jäätikön yhteydessä.

Maan muiden jäätiköiden tavoin, sekin on pienentynyt vuosikymmenten saatossa.

Tuleville sukupolville Svínafellsjökullin kaltaiset paikat voivat olla vain etäinen kertomus kuvissa ja muistoissamme - näin on jo käynyt esimerkiksi Ok-jäätikölle. Siinä missä ennen oli elävä jäätikkö, on enää kuollutta jäätä.

Se on saanut islantilaiset toimimaan ja nyt Andri, Tinna, Ida ja Bragi kertovat, mitä he tekevät, jotta jäätiköitä näkisivät myös tulevat sukupolvet.

Islannin jäätiköiden pinta-ala pienenee joka vuosi noin 40 neliökilometriä. Islantilaiskirjailija muistuttaa, että tahti on nopea.

"Joku rakastamasi on edelleen täällä vuonna 2102."

Svínafellsjökull ja läheiset jäätikkökielekkeet ovat vuosina 1890–2010 menettäneet massaansa 15-50 prosenttia jokainen.

Vuonna 2019 tunnettu islantilaiskirjailija Andri Snaer Magnason sai erikoisen tehtävän: häntä pyydettiin kirjoittamaan muistoteksti poissulaneelle jäätikölle. Kaikessa ironiassaan jäätikön nimi oli Ok. Kuvat muistotekstistä ja monumentista levisivät ja havahduttivat muutoksen rajuuteen ympäri maailman.

Andri Snær Magnason, kirjailija

Aluksi tehtävä oli Andri Magnasonista outo; muistokirjoituksesta tuli kuitenkin yksi hänen laajimmimmalle levinneistä teksteistään.

Jo vuonna 2014 tutkijat olivat todenneet, ettei Okjökull ollut enää jäätikkö. Jäätikön tunnusmerkki on, että suuren massansa ansiosta se on liikkeessä.

Ok-jäätikön kohtalon saattavat kokea kaikki Islannin jäätiköt seuraavan parin sadan vuoden aikana.

Pelkästään tämän vuosituhannen alusta Islannin jäätiköt ovat menettäneet pinta-alaansa noin 750 neliökilometrin verran. Islannissa on laskettu, että jos Pariisin sopimuksen tavoitteissa pysytään, Vatnajökullin jäätiköstä saataisiin säilytettyä 30-60 prosenttia.

Muutoin sekä Vatnajökull, että maan muut jäätiköt voivat sulaa lähes olemattomiin.

Andri Magnasonin isovanhemmat Hulda Filippusdóttir ja Árni Kjartasson seurueineen matkasivat kohti Kverkfjölliä keväällä vuonna 1954.

Andri Magnasonin suhde jäätiköihin on henkilökohtainen. Hänen isovanhempansa olivat perustamassa Islannin jäätiköntutkimusseuraa. He tekivät seikkailullisia tutkimusretkiä silloin tuntemattomille jäätiköille - samoille, jotka nyt sulavat kiihtyvällä vauhdilla. Jäätiköille suuntautui jopa isovanhempien häämatka.

Nyt kirjailijana Andri Magnason kertoo ilmastonmuutoksen tarinaa isoäitinsä kautta.

– Monet muutoksista tapahtuvat sinä aikana, kun joku perheenjäsenesi on elossa.

Andri Snær Magnason, kirjailija

Jäätiköiden sulaminen ei ole yksi dramaattinen hetki, vaan jossain vaiheessa niille koittaa ikään kuin ikuinen kevät - kausi, jolloin ne sulavat, eikä sulaminen enää lopu.

Jos kaikki Islannin jäätiköt sulaisivat, nostaisi se merenpintaa sentillä. Jo nyt merenpinta nousee joka vuosi.

Andri Magnason muistuttaa, että jäätiköillä ja ihmisillä on yhteys: esimerkiksi Himalajalla ainakin miljardin ihmisen vedensaanti riippuu jäätiköistä. Himalajan alueen jäätikköjen sulaminen on jo kiihtynyt, ja alueella on nähty esimerkiksi rajuja tuhotulvia.

Kirjailijana Andri Magnason on miettinyt kuumeisesti, kuinka ilmastonmuutoksesta kannattaisi, tai pitäisi, puhua.

Ilmastouutisissa vilahtelevat numerot kuten asteet, pH-arvot ja miljoonat vuodet voivat kuitenkin tuntua käsittämättömältä yhden yksilön näkökulmasta. Tai sitten ne eivät yksinkertaisesti tunnu yhtään miltään, hän epäilee.

Tuttu ilmastotieteilijä pyysi häntä kirjoittamaan aiheesta. Syntyi kirja Ajasta ja vedestä, jossa kirjailija kertoo jäätiköiden tarinaa paitsi isoäitinsä, myös islantilaisten mytologioiden kautta.

Andri Snær Magnason, kirjailija

Pelko on todellinen myös yhä useammalle nuorelle Islannissa. Heihin kuuluvat 16-vuotias lukiolainen Ida Harris ja opiskelija Tinna Hallgrímsdóttir.

Harris kiinnostui ympäristön tilasta ollessaan vasta 13-vuotias. Kansainväliset ilmastokapinat kantautuivat myös Islantiin. Pieni mutta sitäkin sitoutuneempi joukko on käynyt Fridays for Future -tapahtumissa joka perjantai.

Ida Harris

Harris on turhautunut maansa ilmastotoimien hitauteen; osa toimista taas on hänestä kosmeettisia, kuten muovikassien kieltäminen. Monen muun, Greta Thunbergin innoittaman ilmastokapinan kannattajan tavoin, myös Harris kaipaa radikaalimpia toimia.

– Asiasta keskustellaan nyt paljon enemmän, mutta muutokset ovat olleet pieniä. Yhteiskunnassa on tapahtunut vain pieniä muutoksia. Päättäjät miettivät asiaa ja kielsivät muovikassien myynnin kaupoissa. Se on hyvin pieni askel verrattuna siihen, mitä pitää tehdä, Ida Harris pohtii.

– Koko systeemimme perustuu kulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin.

Hän perää vihreämpiä ja kestäviä työpaikkoja; töitä, joilla ei ole negatiivista vaikutusta ympäristöön. Pienten tekojen sijaan Harris haluaisi nähdä suurempia muutoksia.

Samoilla linjoilla on ympäristötieteitä opiskeleva Tinna Hallgrímsdóttir, joka johtaa nuorten ympäristöaktivistien Young environmentalists -järjestöä. Järjestö on perustettu tuomaan vaikuttamismahdollisuuksia ympäristöstä huolestuneille nuorille. Se muun muassa monitoroi Islannin poliittisten puolueiden ilmastolupauksia. Islanti pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2040 mennessä ja fossiilivapaaksi vuoteen 2050 mennessä.

– Me kehitimme viime eduskuntavaaleihin mittapuun, joka mittasi ympäristö- ja ilmastokysymyksiä puolueiden politiikassa. Lähetimme sen puolueille ja ja pisteytimme syyskuuhun mennessä puolueohjelmat. Tarkoituksena oli valistaa yleisöä siitä, mihin puolueet pyrkivät. Halusimme myös painostaa puolueita ottamaan ympäristökysymykset ohjelmaansa, Tinna Hallgrímsdóttir kertoo.

Tinna Hallgrímsdóttir ei usko, että isoilla teollisuudenaloilla on Islannissa tarpeeksi taloudellisia motivaattoreita uudistaa toimintaansa. Esimerkiksi alumiiniteollisuuden ilmastopäästöjen osuus Islannin potista on iso ja päästöt ovat kasvaneet.

Alumiinisulattamoita Islantiin tuo halpa energia: Islanti on tunnettu geotermisen energian ja vesivoiman käyttäjä. ETS-päästökaupan piiriin kuuluvien teollisuudenalojen päästöjen kasvu on ollut nopeaa viime vuosikymmenet, Tinna Hallgrímsdóttir kertoo.

Tinna Hallgrímsdóttir, Young environmentalists -järjestö

Siirtymä kohti vihreämpiä energiamuotoja on ollut vilkkaassa keskustelussa Euroopassa Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan. Euroopan komissio on esitellyt luonnoksen suunnitelmasta, kuinka lopettaa Euroopan riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista jo ennen vuotta 2030. EU-maissa pohditaan, kuinka irtautuminen Venäjän energiasta käytännössä tapahtuisi. Alkuvuonna julkaistu kansainvälinen IPCC:n raportti on korostanut, kuinka ilmastokriisi liittyy isoon osaan maailman konflikteja.

Islannissa toisella isolla teollisuuden alalla, kalastuksessa, on Tinna Hallgrímsdóttirin mukaan otettu askeleita ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Tunnettuja ongelmia on edelleen, muun muassa kalastusalukset tuottavat päästöjä ja esimerkiksi pohjatroolaus on merkittävä meren luontokadon aiheuttaja.

Kalateollisuudessa ympäristökuormaa vähentäviä ratkaisuja on haettu esimerkiksi teknologiasta, kalajätteen vähentämisestä ja uusien tuotteiden teosta.

Tässä isoa osaa näyttelevät paikalliset start up -yritykset. Yhden sellaisen on perustanut Thor Sigfusson. Iceland Ocean Clusterin tarkoituksena on tuoda yhteen alan toimijoita ja saada pyydetystä kalasta kaikki käyttöön. Islanti on tässä edistyksellinen, hän sanoo.

Thor Sigfussonilla on mielessään hyvin konkreettisia esimerkkejä, joista toivotaan apua kalastusteollisuuden ympäristökuorman pienentämiseksi. Tällaisia ovat valojen käyttö kalastuksessa verkkojen sijaan sekä sähköllä kulkevat kalastusalukset. Molempia keksintöjä kehitetään Islannissa.

Hän kertoo, että inspiraatiota on tullut Suomestakin; aikoinaan Suomessa asunut Thor Sigfusson vaikuttui puuteollisuuden kyvystä hyödyntää materiaali tehokkaasti.

Thor Sigfusson, perustaja, Iceland Ocean Cluster

Kalastus on Islannissa yksi kolmesta merkittävästä talouden pilarista, turismin ja alumiiniteollisuuden lisäksi.

Kalastus on myös Islannin etelärannikolla sijaitsevien Vestmannasaarten paikallinen elinkeino turismin ohella. Jylhien kallioiden saarella tapahtui tuhoisa tulivuorenpurkaus vuonna 1973, mutta tuhon tilalle rakennettiin uusi kylä.

78-vuotias Bragi Steingrímsson on kalastanut saarilla vuosikymmenet. Merille hän lähti jo 18-vuotiaana. Kokenut kalastaja kertoo, ettei ole kymmeniä vuosia jatkuneen kalastajantyönsä aikana havainnut vielä paljonkaan muutoksia. Vuodesta toiseen kalansaalis kuitenkin vaihtelee.

Esimerkiksi villakuoreen pyyntiä on jouduttu joinain kausina rajoittamaan selvästi pienentyneiden kalakantojen takia. Nyt Bragi Steingrímsson kertoo villakuoreen pyyntökiintiön olevan kalastuksen jättimaassa taas yli 900 tonnia. Siitä hän kiittää suunnitelmallisuutta ja tutkimusta.

– Joku vuosi on hyvä esimerkiksi villakuoreitten suhteen kuten nyt 2021. Nyt saa kalastaa Islannissa talven aikana noin 900 000 tonnia villakuoretta. Kahden vuoden ajan se oli kiellettyä. Vestmannasaarille tästä 960 000 tonnista on myönnetty 32 prosenttia. Olemme siitä tietysti hyvin onnellisia. Se on iso raha yhteisöllemme.

Bragi Steingrímsson

Kalastuksen kiintiösysteemiä on Islannissa moitittu mm. alan isojen toimijoiden aseman vahvistumisesta.

Bragi Steingrímsson ei ole juuri nyt niin huolissaan siitä, mitä hänen elinaikanaan tapahtuu - mutta siitä kylläkin, mitä jälkipolville jää. Monen muun tavoin hän tiedostaa Islannin olevan tällä haavaa hyvässä asemassa.

– Meillähän on hirmu hyvä olla Islannissa. Meillä on maalämpöä, vesistöjä, ruokaa ja niin edelleen. Lämmitämme talomme maalämmöllä. Meillä on asiat hyvin moniin muihin verrattuna.

Saaren toisella puolella lintujentutkimusasemalla mittauksia tekevät paikalliset biologit. He tietävät, että ilmaston lämpenemisen tuomat ympäristön muutokset näkyvät Islannissa jo muuallakin kuin jäätiköillä. Esimerkiksi merten happamoitumisen odotetaan tapahtuvan arktisella alueella muita merialueita nopeammin; ph-pitoisuus merissä Islannin ympärillä putoaa nopeammin kuin esimerkiksi subtrooppisila alueilla Atlantilla. Se huolettaa myös biologi Erpur Hansenia. Hän tuntee pohjoisten merien erityislaatuisuuden. Hansen johtaa lunnien tutkimusta Vestmannasaarilla Islannin etelärannikolla.

Erpur Snær Hansen, tutkija

Muutokset meressä voivat vaarantaa lunnien ravinnonsaannin, kuten on nähty aiemminkin esimerkiksi vuonna 2005. Meren lämpötila vaikuttaa kalalajeihin, kuten villakuoreisiin ja tuulenkalaan, joita lunnit syövät. Erpur Hansen kertoo, että Islannin lunnikannasta on jo menetetty 45 prosenttia noin 17 viime vuoden aikana.

Tilanne on kuitenkin hitaasti kääntymässä parempaan; vuosi 2021 oli paras lunnivuosi Vestmannasaarilla vuoden 2003 jälkeen. Esimerkiksi Lofooteilla lunnien taas odotetaan katoavan kokonaan 60-luvulla alkaneen kannan pienentymisen jälkeen.

Ilmastotoimilla on Erpur Hansenin mukaan kiire. Myös hän muistuttaa ilmastonmuutoksen mahdollisista seurauksista esimerkiksi valtavien ihmisasutusten Himalajan alueella.

– Kun vesi Himalajan alueella loppuu, ihmiset Intiassa ja muissa hyvin väkirikkaissa maissa jäävät ilman vettä. Se ei tule päättymään hyvin.

Kysyttäessä, kuinka turhautunut hän on asteikolla yhdestä kymmeneen, vastaus on yksitoista.

Erpur Snær Hansen, tutkija

Islanti hakee nyt keinoja, joilla muutokseen valmistaudutaan. Ilmastonmuutoksen myötä paljon muukin kuin meret tulevat muuttumaan. Ja muutokset tapahtuvat nopeasti; arktinen alue lämpenee selvästi nopeammin kuin muu maailma keskimäärin.

Tätä varten Islannin meteorologisen instituutin yhteyteen on perustettu ilmastonmuutokseen sopeutumisen tietokeskus. Sitä johtava Anna Hulda Ólafsdóttir kuvailee muutosten jo tapahtuvan. Odotettavissa on sään ääri-ilmiöitä.

– On tietysti lukemattomia asioita, joita pitää ottaa huomioon ilmaston muuttuessa täällä Islannissa. Meillä tulee olemaan vähemmän pakkaspäiviä ja ehkä enemmän lämpöaaltoja. On myös todennäköistä, että sademäärä lisääntyy kokonaisuudessaan Islannissa, mutta myös kuvio muuttuu, milloin sataa. Varaudumme siihen, että tulee sekä rankkasateita tai runsaita sateita lyhyessä ajassa, sekä mahdollisesti kuivia kausia.

Anna Ólafsdóttir kertoo, että molempia on jo koettu viime aikoina; viime kesänä kuivuutta Itä-Islannissa sekä runsaita sateita, jotka aiheuttivat isoja maanvyöryjä.

– Sitten on tietysti jäätiköt; ne ovat hyvin näkyviä, niistä näkyy hyvin, että ne ovat sekä vetäytymässä että madaltumassa.

Hän muistuttaa muutoksen aiheuttamien ongelmien monitahoisuudesta.

– Jos kaikki jäätiköt sulavat maailmasta, puhumme ilmiöstä "tipping point", keikahduspiste, jonka saavutamme. Järjestelmä on uskomattoman monimutkainen. Emme tiedä tarkkaan, mitä tapahtuu, jos joudumme sellaisiin äärioloihin.

Tästä huolimatta Anna Ólafsdóttir jaksaa olla optimistinen, hän uskoo ihmisen sopeutumiskykyyn. Tutkijana hän toivoo, että tietokeskus pystyy osaltaan auttamaan ajantasaisen tiedon tarjoamisessa päättäjille.

Islantilaisen Carbfixin hiilidioksidin käsittelylaitos lähellä Reykjavikia.

Tieteestä ja tutkimuksesta toivotaan apua myös Islannin tavoitellessa hiilineutraaliutta. Maan pyrkimys on olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä ja leikata kasvihuonekaasupäästöjä tuntuvasti vuoteen 2030 mennessä.

Sveitsiläisyritys avasi yhteistyökumppaninsa kanssa syksyllä 2021 Islantiin suuren, ilmasta hiilidioksidia kaappaavan laitoksen. Se nielee hiilidioksidia 4 000 tonnia vuodessa. Avaaminen keräsi paljon kansainvälistä huomiota, ja tekniikkaan kohdistuu niin toiveita kuin epäilyjäkin.

Kaapattavaakin riittää, sillä vaikka ilmastopäästöt islantilaista kohden vuodessa ovat laskeneet vuoden 2010 11,43 tonnista, olivat ne yhä 9,80 tonnia vuonna 2019. Per henkilö lasketut päästöt ovat maassa Euroopan kärkipäätä.

Reykjavikissa Andri Magnason ja kasvava joukko ilmastoaktiiveja jatkavat työtään. Kirjailija ei usko, että yksi yksittäinen keksintö, kuten hiilidioksidisieppari, tulee yksin pelastamaan mitään. Mutta tuhannet ratkaisut yhdessä muiden muutosten kanssa kyllä.

Hän muistuttaa ympäristössämme tapahtuvien muutosten aikajänteen olevan oikeastaan varsin lyhyt, ja on käyttänyt siitä esimerkkinä kirjassaankin pientä laskuharjoitusta; Andri Magnasonin nuorimman tyttären ehtiessä tämän isoäidin ikään olisi vuosi 2102.

– Sanoin isoäidilleni, että ajattele, joku rakastamasi on edelleen täällä vuonna 2102.

Hän myös vertaa ilmastonmuutostoimia koronapandemia-aikaan: kun tarpeeksi haluttiin, moni asia yhteiskunnassa tehtiin toisin.

Andri Snær Magnason, kirjailija

Tekijät

TOIMITTAJA Silja Raunio

KUVAUS Jani Saikko, Jimmy Salinas, Óli Haukur Mýrdal

VALOKUVAT Jani Saikko, Silja Raunio, Jimmy Salinas, Aula Kustannus/Ajasta ja vedestä -kirjan kuvitus

LEIKKAUS & VÄRIMÄÄRITTELY Kari Mankinen, Veikko Ruuskanen, Toast Post production

FOTOGRAMMETRIA Jörundur Rafn Arnarson, Óli Haukur Mýrdal, Antti Saarenpää

GRAAFINEN SUUNNITTELU Ville Mennander, Tomi Paijo

KÄÄNNÖS Tuula Tuuva-Hietala, Lotta Lehto

GRAAFINEN KUVAAJA Hrafnhildur Hannesdottir et al., MET Iceland

TEKNINEN TOTEUTUS Antti Saarenpää, Silja Raunio

TUOTTAJA Marko Lönnqvist

VASTAAVA TOIMITTAJA Ville Vilén

Yle Luovat sisällöt ja media 2022

Juttu on toteutettu innovaatiokokeiluna yhteistyössä Yle Sandboxin kanssa.

Anna palautetta jutusta.

yle.fi/ulkolinja